Öö okei tota siis
Ennenkun kukaan kysyy, ei, en tiedä itsekkään mistä tällainen spontaani postaus parin vuoden tauon jälkeen tänne blogiin tupsahti. Ja ei, en ole hetkeen kuvaillut nukkeja, tosin pari kuvaa olen tainnut huvikseni ottaa ja nyt ne tänne päätin tyrkätä. Avasin äskettäin ihan silkasta mielenkiinnosta bloggerin ja selailin hetken uusia postauksia blogeilta joiden lukijaksi oli joskus taannoin liittynyt. Oli jotenkin outoa huomata, että kerran niin paljon uusia postauksia tulviva "lukemisto" täyttynyt vain parin-kolmen eri blogin postauksista.
Myönnettäköön, että tulihan sitä ehkä hieman ikävä niitä aikoja, kun kyykin puolet päivästä metsissä kuvailemassa nukkeja, sekä tein postauksia yömyöhään, vaikka aamulla oli aikainen herätys kouluun. Muutenkin kun katselee vanhoja tarinoita sekä nukkejen profiileja, tulee mietittyä että mistä ihmeestä oon vetässy kaikki juonet ja luonteet. Nyt kuitenkin lukion toisella asteella aikani (tai energiani) ei ikinä riittäisi moiseen suoritukseen :D Tosin, kun muistelee aikaani nukkejen parissa, oli sillä kaikella kuitenkin kääntöpuolensa. Muistan sen turhautumisen sekä stressin määrän, jos en ollut tyytyväinen ottamiini kuviin taikka en ehtinyt saamaan postausta valmiiksi tietyssä ajassa.
Edelleenkin ideoita riittäisi kuvailuun, mutta ainut nukeistani joka vielä kiinnostaisi, on Delice(jouduin
oikeasti hetken miettimään neitosen nimeä) Jos nyt ihan suoran mielipiteeni sanon, Bellin jokseenkin kärsineen näkönen naama naarmuineen sekä neidin ulkonäkö muutenkin oli asia, jota katsoessa viimeisetkin inspiraation hivenet kaikkosivat erittäin nopeasti :D Kirjottelen tällä hetkellä ihan oman flown mukaan tätä postausta, joten pahoittelut jos aiheet hyppivät vähän sinne tänne. Itseasiassa mun pitäs tällähetkellä olla näkemässä vaivaa psykologian, matikan sekä filosofian tehtäviin, unohtamatta kasaa yhteiskuntaopin kirjoja lipastossa. (t. iida joka sai ideakseen kirjoittaa yhteiskuntaopin vuotta aiemmin)
Nyt tarkemmin kun miettii, olisihan se aika mukavaa kuvailla aina välillä ja postailla onnistuneet otokset sitten tänne. Mutta sitten taas pelottaa ajatus siitä, että jokainen lukija on kaikonnut jonnekkin kauas ja masentuisin yksin selostuksieni sekä kuvieni kanssa :D Asian voisin laittaa harkintaan kuitenkin. Sitä kuinka usein postauksia tulisi, on iso kysymysmerkki. Mitä koulunkäyntiin tulee, olen suoranaisesti motivoituneen lukio-opiskelijan täydellinen vastakohta ja ainoana motivaationi lähteenä läpi masentavan syksyn toimii lähestyvä Twenty One Pilotsin keikka (joka on vasta ensivuoden puolella, mutta minkäs sille voi että on oottanut kyseiselle keikalle pääsyä ihan liian kauan ja laskee nyt jo päiviä sinne?) Jos joku kyseiselle keikalle tuleva sattuu lukemaan tätä postausta niin ilmianna itsesi!
Nyt kuitenkin on ehkä vähän pakko mennä vastailemaan filosofian moraalikysymyksiin, sekä
analysoimaan psykologian pitkittäistutkimuksia. Nähdään ehkä mahdollisesti tulevaisuudessa vielä!
T. Iida
